Hyvät rallit

Olin viikonlopun töissä Jyväskylässä ravintola Hemingway´sissa. Tämä oli nyt kolmas vuosi kun olen ralliviikonloppuna töissä. Jokainen kerta on ihan oma kokemuksensa; toisaalta on hauskaa, mutta kuitenkin todella rankka viikonloppu se on aina, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

En ollut lähes vuoteen ollut baarihommissa, joten alku oli vähän nihkeää. Meni hetki ennen kuin taas sai viritettyä itsensä tunnelmaan. Perjantain ensimmäiset asiakkaani olivat kymmenhenkinen seurue, josta kaikki tilasivat jotain eri juomia. Kaikki saivat sitä, mitä tilasivatkin ja siitä se sitten lähti.

Henkilökohtaisesti sain kärsiä ja hävetä, sillä työasunamme oli "Ford - Markus Grönholm ja Mikko Hirvonen, Finland" -paidat. Näytin se päällä ihan oikealta rallituristilta. Vielä kun olisi saanut Fordin lippiksen päähän, niin viikonloppu olisi ollut täydellinen.

Ralleissa on nähtävillä myös mielenkiintoisia ilmiöitä. Yksi niistä on se ilmiselvin. Rallit, jotka houkuttelevat paikalle erityisesti miehiä ja uroslaumoja, saavat myös naiset liikkeelle. Aika ajoin näytti siltä kun oltaisiin Saariselällä tai Mikko Alatalon laulussa.

Alkuviikko meni toipuessa, sillä perjantain ja lauantain jäljiltä kroppa oli kuin pesäpallomailalla hakattu. Fyysisesti raskas työ ei taida olla mua varten, vaikka olenkin maan paras asiakaspalvelija.

Sunnuntaina kuultiin myös irlantilaista laulantaa, kun seurue intoutui laulamaan. Pari suomalaista tuli valittamaan, mutta suurin osa porukasta nautti kovasti. Ja onhan se totta, että suomalaisten laulanta olisi hiljennetty hetkessä. Irkkulaulu sai raikaa. Hyvä niin.

Sunnuntain työvuoron jälkeen päästiin vielä työkavereiden kanssa rallipäättäjäisiin läheiseen yökerhoon, jossa ehti ottaa parit ennen pilkkua - ihan vaan hyvin menneen viikonlopun kunniaksi. Kyllä sitä porukkaa oli vielä silloinkin liikenteessä.

Viikonloppu meni kaikin puolin hyvin. Kyllä sitä varmaan taas ensi kesänä ralleihin tulee töihin mentyä.