Humalalinko ja moppaava kansanedustaja

Yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista on nyt takana, kun LTKYn vuosijuhlat järjestettiin viime viikonloppuna. Eivätpä taasen paikalliset ystävämme pettäneet odotuksia, vaan taas järjestettiin yhdet vuoden parhaista bileistä.

Hilpeyttä herätti erityisesti humalalingoksi ristitty vuosijuhlalahja, joka katapultinomaisesti linkosi kossushotin suuhun. Nähtiinpä sitä käytettävän myös nakin ja nakkimehun syömisessä. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin teekkari. Ainakaan, mitä tulee alkoholin nauttimiseen.

Illan ilo väsyneille silmille oli myös paikallinen demarikansanedustaja, joka intoutui moppaamaan lattioita, kun arvostettu ja rakastettu ylioppilaskunnan puheenjohtaja oli tehnyt sotkua boolisaavin kanssa. Moppi viuhui musiikin tahdissa kuin kokeneemmaltakin tekijältä. Taisi olla jonkin työväenpuolueen edustaja...

Juhlapuheen piti arvostettu herra rouva ministerin äitiyslomansijainen, joka osasi ottaa yleisönsä. Ehkä substanssipuoli jäi puheesta puuttumaan, lukuunottamatta lyhyt katsaus siihen, mitä on kestävä kehitys. Kukaan ei kuitenkaan puheesta valitellut. Ilmeisesti upposi yleisöön.

Paluumatka Helsinkiin oli sangen raskas, sillä juna oli tupaten täynnä ja jouduimme matkustamaan ravintolavaunussa. Emme juoneet, nukuimme. Paljon uusia tuttavuuksia taas tuli tuollakin matkalla. Ja tuli sitä laulettua taas se Like a Virgin, vaikka ei pitänyt enää koskaan enää. Tuskin oli viimeinenkään kerta.

Ja niin, se moppaava kansanedustaja tanssi myös pöydällä. Minä en, tällä kertaa.