5 - 4 - 3 - 2 - 1 - WOW!

eli Taskuraketin lähtölaskenta.

Keskiviikkoiltana kävimme katsomassa Idols-kilpailussa kakkoseksi sijoittunutta, juuri esikoislevyllään platinaa myynyttä Anna Abreuta. Voi veljet, mikä keikka! Suurin osa LUXin asiakaskunnasta tuskin oli kuitenkaan tullut katsomaan Annan keikkaa, mutta hän sai otettua yleisönsä.

Keikan aikana ei kuultu ihan kaikkia Annan levy biisejä, mutta hän lauloi kappaleet: Ivory Tower, Shame, How Could You Do It, End of Love, Bad Girl, Everywhere I go ja encorena vielä kappaleen Solta-Se O Beijo.

Musiikillisesti Anna suoriutui keikasta varsin mallikkaasti. Ehkä vähän vireongelmia oli vielä, varsinkin hitaampien kappaleiden osalta. Viihteellisesti anti oli mitä parhainta.

Jos jotain selvisi keskiviikkona, niin se, että Anna on ihana ja että olen vielä suurempi fani kuin ennen keikkaa. Kannattaa ostaa levy, sieltä löytyy hyviä biisejä.

Harmittaa vaan, että kameraa en ottanut mukaan. Tätäkin entryä olisi voinut värittää vähän kuvamateriaalilla. No, ehkä seuraavan keikan jälkeen.

Kipeenä ei ole kivaa

Vihdoin tarttui se kesän viimeinen / syksyn ensimmäinen flunssa minuunkin. Nokka vuotaa ja kurkku on kipeä. Ääntä sentään saa aika ajoin muodostettua. Ja kyllä, kuumettakin taitaa olla.

Kurkkukipu ja nuha johtuvat varmasti flunssasta, mutta kuume voi johtua myös siitä, että jännitän keskiviikkoa. Silloin on Luxissa Anna Abreun levynjulkkarikeikka. Keikka on K-20, joten on mahdollista, että olen ainoa fani siellä. :) Mutta sitäkin suurempi fani, kaikin puolin.

Flunssa on aiheuttanut myös yllättäviä sivuvaikutuksia. Eilinen yö oli tosi rauhaton, oli kuuma ja tuskainen olo. Aamuyöstä kun heräsin, huomasin, että olin jotenkin saanut pussilakanan peiton päältä pois. Peitto oli vieressä ja pussilakana mytyssä jalkopäässä.

En muista, mitä unia näin, mutta ehkä näin on ihan hyvä.

Opiskelun tuskaa

Jos ensimmäinen kesän esseekierros meni kivuttomasti ja helposti, samaa ei voi sanoa tästä jälkimmäisestä. Luettavana on ollut kolme ruotsinkielistä kirjaa retoriikasta ja diskurssianalyysistä ja esseeaiheet vaihtelevat metaforien tutkimisen pohdinnasta vihannesdiskurssiin.

Onneksi kirjat ovat olleet mielenkiintoisia, tuskaa on enemmän aiheuttanut itse kirjoitusprosessi. Olen antanut itselleni loppuviikon aikaa kirjoittaa esseet loppuun. Onneksi tässä on aikaa.

Lauantaina olen menossa panelistiksi Eurooppanuorten Linnaseminaariin. Siitäkin tullee mielenkiintoista...

Uutispuuroa

Seksin puute voi ajaa työnarkomaniaan
Tutkimuksen mukaan kovin "työhimo" on henkilöillä, jotka eivät harrasta seksiä ollenkaan. Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan seksin puute voi kannustaa kovaan työntekoon. Göttingenin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa yli 35 prosenttia ihmisistä, joiden seksielämä oli epätyydyttävää, piti kovaa työtä ajanvietteenään. 36 prosenttia miehistä ja 35 prosenttia naisista sanoi tekevänsä ylitöitä. Vielä kovempi työetiikka oli henkilöillä, jotka eivät harrastaneet seksiä ollenkaan. Miehistä 45 prosenttia ja naisista 46 prosenttia sanoi ottavansa vapaaehtoisesti vastaan enemmän työtehtäviä. Tutkimuksen johtaja kuvailee tuloksia huolestuttaviksi. Tutkimukseen osallistui 32 000 ihmistä. (MTV3-STT-Reuters, 4.8.07)

Tuollaiseen uutiseen sitten törmäsin tuossa viime viikonloppuna. Allekirjoitin kyllä ihan täysin tutkimustuloksen. Signe kuitenkin epäili kausaliteetin suunnan varmuutta. Jälkeenpäin aloin itsekin miettimään asiaa. Kumpi nyt sitten onkaan oikeasti seurausta toisesta? Voihan toki olla, että kausaliteetti on molemminsuuntainen. Samapa tuo, joku yhteys niillä kuitenkin on.

Hyvät rallit

Olin viikonlopun töissä Jyväskylässä ravintola Hemingway´sissa. Tämä oli nyt kolmas vuosi kun olen ralliviikonloppuna töissä. Jokainen kerta on ihan oma kokemuksensa; toisaalta on hauskaa, mutta kuitenkin todella rankka viikonloppu se on aina, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

En ollut lähes vuoteen ollut baarihommissa, joten alku oli vähän nihkeää. Meni hetki ennen kuin taas sai viritettyä itsensä tunnelmaan. Perjantain ensimmäiset asiakkaani olivat kymmenhenkinen seurue, josta kaikki tilasivat jotain eri juomia. Kaikki saivat sitä, mitä tilasivatkin ja siitä se sitten lähti.

Henkilökohtaisesti sain kärsiä ja hävetä, sillä työasunamme oli "Ford - Markus Grönholm ja Mikko Hirvonen, Finland" -paidat. Näytin se päällä ihan oikealta rallituristilta. Vielä kun olisi saanut Fordin lippiksen päähän, niin viikonloppu olisi ollut täydellinen.

Ralleissa on nähtävillä myös mielenkiintoisia ilmiöitä. Yksi niistä on se ilmiselvin. Rallit, jotka houkuttelevat paikalle erityisesti miehiä ja uroslaumoja, saavat myös naiset liikkeelle. Aika ajoin näytti siltä kun oltaisiin Saariselällä tai Mikko Alatalon laulussa.

Alkuviikko meni toipuessa, sillä perjantain ja lauantain jäljiltä kroppa oli kuin pesäpallomailalla hakattu. Fyysisesti raskas työ ei taida olla mua varten, vaikka olenkin maan paras asiakaspalvelija.

Sunnuntaina kuultiin myös irlantilaista laulantaa, kun seurue intoutui laulamaan. Pari suomalaista tuli valittamaan, mutta suurin osa porukasta nautti kovasti. Ja onhan se totta, että suomalaisten laulanta olisi hiljennetty hetkessä. Irkkulaulu sai raikaa. Hyvä niin.

Sunnuntain työvuoron jälkeen päästiin vielä työkavereiden kanssa rallipäättäjäisiin läheiseen yökerhoon, jossa ehti ottaa parit ennen pilkkua - ihan vaan hyvin menneen viikonlopun kunniaksi. Kyllä sitä porukkaa oli vielä silloinkin liikenteessä.

Viikonloppu meni kaikin puolin hyvin. Kyllä sitä varmaan taas ensi kesänä ralleihin tulee töihin mentyä.

This week I have been mostly eating yoghurt

Eilen illalla kuuntelin SMG:n Tällaisena kesäyönä -kappaletta. Se on perinteinen heinäkuun viimeisen päivän illan laulu, koska siinä sanotaan, että "huomenna vaihtuu elokuuksi". Aikaisemmin se on otettu niin kirjaimellisesti, että koska "tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan", ei sitä sitten menty. Valvottiin aamuun asti. Enää ei jaksa. Eilen valvoin kiukulla yhteen asti. Vanhuus alkaa painaa.

Lueskelin ystävien ja tuttavien blogeja. Niissä heinäkuu on ollut täysin kuollutta tai vähintäänkin huomattavasti hiljaisempaa aikaa kuin muutoin. Minulla taas blogientryjä on tullut lähes tuplaten normaaliin verrattuna. Surullista, eikö?

Toimisto alkaa taas herätä eloon. Työparini Eeva aloitti tänään työnsä - huomisesta alkaen laitetaan hihat taas todenteolla heilumaan.

Ensi viikolla pyhitän taas muutaman päivän opiskeluille, sen jälkeen toivottavasti on kaikki kesän esseet kirjoitettu. Jäljellä olisi vielä kolme esseetä ruotsinkielisistä kirjoista, jotka käsittelevät retoriikkaa ja diskurssianalyysiä. Can hardly wait, niinku oikeesti.

Kohta pääsee taas ihailemaan ralliautoja, noita miehisyyden koneellistumia, uskomattomia voimapesiä. Tai sitten pysyn vaan terassin puolella...