Katselin tuossa kalenteria ja huomasin, että jää äänestäminen edustajistovaaleissa väliin. Ei siitä syystä, etten löytäisi hyvää ehdokasta (koska tiedän yhden ihan mielettömän hyvän), tai etten haluaisi äänestää, vaan siitä syystä, että en pääse äänestyspäivinä Jyväskylään.
Toivottavasti kahden vuoden päästä olisi mahdollisuus jo äänestää sähköisesti. Itse tulen ainakin sen eteen tekemään kovasti työtä.
Mutta niin, piti antaa selityksiäkin tässä. Ennakkoäänestyspäivät olen Helsingissä kv-tapaamisen järjestäjänä ja vastuuhenkilönä. Varsinaiset äänestyspäivät taas vietän Pietarissa edistäen järjestön Venäjä-yhteyksiä. Saanen synninpäästön äänestämättäjättämisestä.
Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman monet äänestäisivät minua. Nousihan viime vaaleissa saamastani äänimäärästäkin kohu jälkikäteen. Tässä vaiheessa muistuttaisin vielä, mikä on numeroni, jotta te kaikki JYYläiset sen voisitte äänestyslipukkeeseen raapustaa, mutta en sitä muista. Harmi.
Sähköisen äänestämisen puolesta - järjetöntä tuhlaamista vastaan! Vau, toihan kuulostaa jo vaaliteemalta.
maanantaina 29. lokakuuta 2007
sunnuntaina 28. lokakuuta 2007
Vaihdoin farkut verkkarihousuun
Ei, tällä otsikolla en ole kertomassa, että olen alkanut kuntoilemaan. Ulkona on kylmä. Otsikko tulee siitä, että kävin loppuviikosta Joensuussa, josta jo Gösta aikoinaan lauloi. Laulu oli mielessäni, koska sitä olisi kaivattu sattuneesta syystä jo lappeen Rannassa.
Kiireisestä loppuviikosta huolimatta otimme kuitenkin aikaa myös vierailla Periferia-ylioppilaskuntien tapaamisessa. Käytännössä ehdimme osallistua oikeastaan vain sitseille, mutta tämä meille suotakoon. Helsingistä lähdimme vuokra-autolla ajelemaan heti aamukoulun jälkeen, jossa oltiin käyty kiivasta keskustelua mm. yhdistyksen rahojen tuhlaamisesta ensi vuonna vapaaehtoisiin lentoveroihin. Kaikenlaista. Kyllä minäkin keksisin kaikkia kivoja kohteita, mihin opiskelijoiden rahoja voisi laittaa, mutta olen hieman vastuullisempi ihminen. Ei sitä rahaa tarvitse syytä ihan mihin tahansa.
No Joensuussa olimme kuitenkin vähän ennen kuutta torstaina. Seurustelimme tuttujen ja vielä vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa hetken ja siirryimme siitä sitseille. Laulu raikui ja edellisenä viikonloppuna tutuksi tullut humalalinko aiheutti taas hilpeyttä.
Omalle kohdalleni osui kuskin nakki, joten minä join sitseillä vaan vettä. Kyllä sitä näköjään hyvässä seurassa voi hauskaa pitää selvinpäinkin. En olisi uskonut.
Illan hämärtyessä meni pariksi tunniksi nukkumaan. Kolmen aikaan hain jatkoilta muut meikäläiset, jotka olivat jääneet suustaan kiinni. Mukaan tarttui myös pari tyrkkyä. Helsingissä oltiin kahdeksan jälkeen aamulla, josta siirryttiin hallituksen kokoukseen ja sieltä viikkopalaverien jälkeen kotiin nukkumaan. Lepoviikonloppuun on kuulunut myös pyykinpesua ja siivousta.
Kiireisestä loppuviikosta huolimatta otimme kuitenkin aikaa myös vierailla Periferia-ylioppilaskuntien tapaamisessa. Käytännössä ehdimme osallistua oikeastaan vain sitseille, mutta tämä meille suotakoon. Helsingistä lähdimme vuokra-autolla ajelemaan heti aamukoulun jälkeen, jossa oltiin käyty kiivasta keskustelua mm. yhdistyksen rahojen tuhlaamisesta ensi vuonna vapaaehtoisiin lentoveroihin. Kaikenlaista. Kyllä minäkin keksisin kaikkia kivoja kohteita, mihin opiskelijoiden rahoja voisi laittaa, mutta olen hieman vastuullisempi ihminen. Ei sitä rahaa tarvitse syytä ihan mihin tahansa.
No Joensuussa olimme kuitenkin vähän ennen kuutta torstaina. Seurustelimme tuttujen ja vielä vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa hetken ja siirryimme siitä sitseille. Laulu raikui ja edellisenä viikonloppuna tutuksi tullut humalalinko aiheutti taas hilpeyttä.
Omalle kohdalleni osui kuskin nakki, joten minä join sitseillä vaan vettä. Kyllä sitä näköjään hyvässä seurassa voi hauskaa pitää selvinpäinkin. En olisi uskonut.
Illan hämärtyessä meni pariksi tunniksi nukkumaan. Kolmen aikaan hain jatkoilta muut meikäläiset, jotka olivat jääneet suustaan kiinni. Mukaan tarttui myös pari tyrkkyä. Helsingissä oltiin kahdeksan jälkeen aamulla, josta siirryttiin hallituksen kokoukseen ja sieltä viikkopalaverien jälkeen kotiin nukkumaan. Lepoviikonloppuun on kuulunut myös pyykinpesua ja siivousta.
maanantaina 22. lokakuuta 2007
Humalalinko ja moppaava kansanedustaja
Yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista on nyt takana, kun LTKYn vuosijuhlat järjestettiin viime viikonloppuna. Eivätpä taasen paikalliset ystävämme pettäneet odotuksia, vaan taas järjestettiin yhdet vuoden parhaista bileistä.
Hilpeyttä herätti erityisesti humalalingoksi ristitty vuosijuhlalahja, joka katapultinomaisesti linkosi kossushotin suuhun. Nähtiinpä sitä käytettävän myös nakin ja nakkimehun syömisessä. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin teekkari. Ainakaan, mitä tulee alkoholin nauttimiseen.
Illan ilo väsyneille silmille oli myös paikallinen demarikansanedustaja, joka intoutui moppaamaan lattioita, kun arvostettu ja rakastettu ylioppilaskunnan puheenjohtaja oli tehnyt sotkua boolisaavin kanssa. Moppi viuhui musiikin tahdissa kuin kokeneemmaltakin tekijältä. Taisi olla jonkin työväenpuolueen edustaja...
Juhlapuheen piti arvostettu herra rouva ministerin äitiyslomansijainen, joka osasi ottaa yleisönsä. Ehkä substanssipuoli jäi puheesta puuttumaan, lukuunottamatta lyhyt katsaus siihen, mitä on kestävä kehitys. Kukaan ei kuitenkaan puheesta valitellut. Ilmeisesti upposi yleisöön.
Paluumatka Helsinkiin oli sangen raskas, sillä juna oli tupaten täynnä ja jouduimme matkustamaan ravintolavaunussa. Emme juoneet, nukuimme. Paljon uusia tuttavuuksia taas tuli tuollakin matkalla. Ja tuli sitä laulettua taas se Like a Virgin, vaikka ei pitänyt enää koskaan enää. Tuskin oli viimeinenkään kerta.
Ja niin, se moppaava kansanedustaja tanssi myös pöydällä. Minä en, tällä kertaa.
Hilpeyttä herätti erityisesti humalalingoksi ristitty vuosijuhlalahja, joka katapultinomaisesti linkosi kossushotin suuhun. Nähtiinpä sitä käytettävän myös nakin ja nakkimehun syömisessä. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin teekkari. Ainakaan, mitä tulee alkoholin nauttimiseen.
Illan ilo väsyneille silmille oli myös paikallinen demarikansanedustaja, joka intoutui moppaamaan lattioita, kun arvostettu ja rakastettu ylioppilaskunnan puheenjohtaja oli tehnyt sotkua boolisaavin kanssa. Moppi viuhui musiikin tahdissa kuin kokeneemmaltakin tekijältä. Taisi olla jonkin työväenpuolueen edustaja...
Juhlapuheen piti arvostettu herra rouva ministerin äitiyslomansijainen, joka osasi ottaa yleisönsä. Ehkä substanssipuoli jäi puheesta puuttumaan, lukuunottamatta lyhyt katsaus siihen, mitä on kestävä kehitys. Kukaan ei kuitenkaan puheesta valitellut. Ilmeisesti upposi yleisöön.
Paluumatka Helsinkiin oli sangen raskas, sillä juna oli tupaten täynnä ja jouduimme matkustamaan ravintolavaunussa. Emme juoneet, nukuimme. Paljon uusia tuttavuuksia taas tuli tuollakin matkalla. Ja tuli sitä laulettua taas se Like a Virgin, vaikka ei pitänyt enää koskaan enää. Tuskin oli viimeinenkään kerta.
Ja niin, se moppaava kansanedustaja tanssi myös pöydällä. Minä en, tällä kertaa.
tiistaina 16. lokakuuta 2007
En ole demari
Jos olisin kuin demari, kirjoittaisin blogiini todella piiiitttkiiiiäää ja tyyyyyyllsiiiiäää postauksia siitä, miksi tämä hoitajien tuleva joukkoirtisanoutuminen on kamalaa. Demarina sympatiat varmaan olisivat hoitajien puolella, onhan oppositiossa vähintääkin luonnollista olla populisti.
En kuitenkaan ole demari, joka näkyy siten, että kirjoitan lyhyesti ja olen oikeassa. Tehyn palkkavaatimukset ovat kohtuuttomia. Koska viimeksi hoiva-alalla on hylätty lähes 13 %:n palkkatarjous vedoten riittämättömyyteen? Järki käteen jo!
Joukkoirtisanoutuminen tulee heikentämään potilaiden turvallisuutta ja tulee aiheuttamaan kuolemia, jotka oltaisiin voitu välttää. Näin, mikäli hoitajilla olisi jonkinlaista realismia tavoitteissaan, mikäli koko ongelmaa ei tarvitsisi ratkaista yhdellä kertaa ja mikäli 95 % palkansaajista olisi tyytynyt huomattavasti pienempiin palkankorotuksiin.
Hoitajat, olette väärässä. Minä en menetä yöuniani. Toivottavasti ette tekään.
En kuitenkaan ole demari, joka näkyy siten, että kirjoitan lyhyesti ja olen oikeassa. Tehyn palkkavaatimukset ovat kohtuuttomia. Koska viimeksi hoiva-alalla on hylätty lähes 13 %:n palkkatarjous vedoten riittämättömyyteen? Järki käteen jo!
Joukkoirtisanoutuminen tulee heikentämään potilaiden turvallisuutta ja tulee aiheuttamaan kuolemia, jotka oltaisiin voitu välttää. Näin, mikäli hoitajilla olisi jonkinlaista realismia tavoitteissaan, mikäli koko ongelmaa ei tarvitsisi ratkaista yhdellä kertaa ja mikäli 95 % palkansaajista olisi tyytynyt huomattavasti pienempiin palkankorotuksiin.
Hoitajat, olette väärässä. Minä en menetä yöuniani. Toivottavasti ette tekään.
torstaina 11. lokakuuta 2007
Skandinaavinen musiikkiryhmä
Reilu viikko sitten Scandinavian Music Groupin uusi levy, Missä olet Laila?, ilmestyi levykauppojen hyllyille. Minäkin tietenkin kävin oman levyni ostamassa.
Ostosta ei ole tarvinnut katua. Aikaisemminkin olen ollut suuri SMG-fani, johtuen osin myös siitä, että Terhi on maailman kaunein nainen. Uusi levy taitaa kuitenkin olla bändin paras tähän mennessä. Ainakin omaan elämäntilanteeseen Kokkosen sanoitukset sopivat hyvin.
Viikkoon en sitten muuta ole kuunnellutkaan. Levy kestää kuuntelua hyvin, eikä biiseihin kyllästy hetkessä.
Seuraava ostos taitaa olla Matchbox Twentyn Exile on Mainstream -levy. Ainoa asia, mikä siinä ärsyttää, on että siinä on kaksi levyä - 1. levy sisältää 6 uutta biisiä ja 2. levy 10 vanhaa hittiä. Kaikki hitit multa löytyy jo edellisiltä levyiltä. Mutta kai se silti on ostettava, kunhan rahaa jostain saa...
Ostosta ei ole tarvinnut katua. Aikaisemminkin olen ollut suuri SMG-fani, johtuen osin myös siitä, että Terhi on maailman kaunein nainen. Uusi levy taitaa kuitenkin olla bändin paras tähän mennessä. Ainakin omaan elämäntilanteeseen Kokkosen sanoitukset sopivat hyvin.
Viikkoon en sitten muuta ole kuunnellutkaan. Levy kestää kuuntelua hyvin, eikä biiseihin kyllästy hetkessä.
Seuraava ostos taitaa olla Matchbox Twentyn Exile on Mainstream -levy. Ainoa asia, mikä siinä ärsyttää, on että siinä on kaksi levyä - 1. levy sisältää 6 uutta biisiä ja 2. levy 10 vanhaa hittiä. Kaikki hitit multa löytyy jo edellisiltä levyiltä. Mutta kai se silti on ostettava, kunhan rahaa jostain saa...
lauantaina 6. lokakuuta 2007
Ei ikinä Facebookiin
"Monet" ovat lähetelleet kutsuja "ystäväksi" Facebookiin. Olen viestit joutunut "poistamaan", koska olen tehnyt periaatteellisen päätöksen siitä, että en aio liittyä ko. sivuston alati kasvavaan joukkoon.
Facebook vie vaan kaiken ajan. Näin olen monelta kuullut. Minulla voisi olla muutakin tekemistä, kunhan keksisin vaan, että mitä. Sosiaalisen verkon sovelluksista minut löytää kuitenkin Lyyrasta. Toivottavat mahdollisimman monet löytäisivät tiensä myös sinne. Muutoin siitä tulee historian kallein yo-kunta-aktiivien keskustelupalsta. No, voisi toki silläkin päästä sinne Guinnessin kirjaan.
Itse ottaisin kuitenkin Guinnessini nestemäisenä.
Facebook vie vaan kaiken ajan. Näin olen monelta kuullut. Minulla voisi olla muutakin tekemistä, kunhan keksisin vaan, että mitä. Sosiaalisen verkon sovelluksista minut löytää kuitenkin Lyyrasta. Toivottavat mahdollisimman monet löytäisivät tiensä myös sinne. Muutoin siitä tulee historian kallein yo-kunta-aktiivien keskustelupalsta. No, voisi toki silläkin päästä sinne Guinnessin kirjaan.
Itse ottaisin kuitenkin Guinnessini nestemäisenä.
Uusi tulokas
Torstaina syntyi Tuulin ja Janin vauva. Tyttö painoi syntyessään 3290 g ja oli 49 senttiä pitkä. Onnea! Kävin vaavia moikkaamassa eilen, oli ruttuinen ja söpö.
maanantaina 1. lokakuuta 2007
Virolaista vieraanvaraisuutta
Torstaina ja perjantaina järjestettiin taas kv-tapaaminen, joka alkoi seminaariosuudella SYL:n toimistolla ja siitä siirryttiin Tallinnan-laivalle. Tapaaminen meni hienosti, vaikka ministerivieraamme joutui perumaan tulonsa viime hetkellä. Onneksi erityisavustaja ehti tuuraamaan.
Matkamme Tallink Galaxyllä oli mielenkiintoinen. Olin minäkin sitten ensimmäistä kertaa Nova Club -risteilyllä. Ei koskaan enää, kiitos. Illan esiintyjänä oli Indica, joka oli ennakko-odotuksiin nähden suuri pettymys. Laulaja lauloi ylävireisesti melkein joka laulussa. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että oli "unohtanut olevansa kissoille allerginen" ja nukkunut edellisyön kolmen kissan kanssa...
Bändin kosketinsoittaja oli jännä tapaus. Ihan nätti, mutta ilmeet olivat välillä kuin Iltalypsyn lehmitytöltä. Tiedä sitten, oliko syynä se, että oli todella fiksu tapaus ja tuskaili kännisten käyttäytymistä, vai oliko vain pahvi. Jokainen päätelköön itse.
Tallinnassa tutustuimme Viron kansallisen liiton, EÜL:n, toimintaan. Lisäksi vierailimme Tallinnan yliopiston ylioppilaskunnassa, jossa taistelu lukukausimaksuja vastaan käy kuumimmillaan. Siellä kyseessä on kuitenkin kaikille suunnatut lukukausimaksut, jotka ovat jo käytössä ja joihin suunnitellaan 17 %:n korotuksia. Annoimme toki tukemme vastustukselle.
Takaisintulomatkalla saimme tutustua virolaiseen vieraanvaraisuuteen, joka näyttäytyi töykeyden ja huonon asiakaspalvelun muodossa. Päätimme mennä lounasbuffettiin klo 13.30, kun laiva lähti. Buffet oli auki klo 13.00-14.45. Tarjoilijalta saimme vihaista palautetta siitä, että olemme myöhässä (eikö sinne voikaan mennä tuolla aikavälillä koska vaan?!?!?). Tarjoilijan päivä oli pilalla kun meillä oli "enää reilu tunti aikaa syödä." Vielä, kun ruokajuomaksi en seurueelle ottanut kuin vettä, oli nokka nirpallaan.
Mukava reissu, hyvä ruoka, huono palvelu. Aina ei voi voittaa.
Matkamme Tallink Galaxyllä oli mielenkiintoinen. Olin minäkin sitten ensimmäistä kertaa Nova Club -risteilyllä. Ei koskaan enää, kiitos. Illan esiintyjänä oli Indica, joka oli ennakko-odotuksiin nähden suuri pettymys. Laulaja lauloi ylävireisesti melkein joka laulussa. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että oli "unohtanut olevansa kissoille allerginen" ja nukkunut edellisyön kolmen kissan kanssa...
Bändin kosketinsoittaja oli jännä tapaus. Ihan nätti, mutta ilmeet olivat välillä kuin Iltalypsyn lehmitytöltä. Tiedä sitten, oliko syynä se, että oli todella fiksu tapaus ja tuskaili kännisten käyttäytymistä, vai oliko vain pahvi. Jokainen päätelköön itse.
Tallinnassa tutustuimme Viron kansallisen liiton, EÜL:n, toimintaan. Lisäksi vierailimme Tallinnan yliopiston ylioppilaskunnassa, jossa taistelu lukukausimaksuja vastaan käy kuumimmillaan. Siellä kyseessä on kuitenkin kaikille suunnatut lukukausimaksut, jotka ovat jo käytössä ja joihin suunnitellaan 17 %:n korotuksia. Annoimme toki tukemme vastustukselle.
Takaisintulomatkalla saimme tutustua virolaiseen vieraanvaraisuuteen, joka näyttäytyi töykeyden ja huonon asiakaspalvelun muodossa. Päätimme mennä lounasbuffettiin klo 13.30, kun laiva lähti. Buffet oli auki klo 13.00-14.45. Tarjoilijalta saimme vihaista palautetta siitä, että olemme myöhässä (eikö sinne voikaan mennä tuolla aikavälillä koska vaan?!?!?). Tarjoilijan päivä oli pilalla kun meillä oli "enää reilu tunti aikaa syödä." Vielä, kun ruokajuomaksi en seurueelle ottanut kuin vettä, oli nokka nirpallaan.
Mukava reissu, hyvä ruoka, huono palvelu. Aina ei voi voittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
