Miksei kaikilla suomalaisilla voi olla yhtä hyvä musiikkimaku kuin minulla?

Eilen se taas nähtiin, kun hevihirvitys Teräsbetoni äänestettiin edustamaan Suomea tämän vuoden ESC:iin Belgradiin: suomalaisilla on ihan helvetin huono musiikkimaku (poikkeuksena toki allekirjoittanut ja harvat muut).

Ei voi sanoa, että Suomen karsinnoissa nyt olisi tänäkään vuonna ollut runsaudenpulaa hyvistä biiseistä, mutta kyllä sieltä muutama ihan kelpo viisu olisi kuitenkin ollut löydettävissä. Parhaana toki Kerkko Koskisen säveltämät Milloin- ja Virginia-kappaleet.

Mielenkiinnolla olen silmäillyt myös Ruotsin Melodifestivalenin karsintoja. Siellä (taas kerran) taso on paljon korkeampi kuin Suomessa koskaan. Ruotsin edustuskappale valitaan 15.3.

Varmaa on kuitenkin se, että taas kannatan ESC:n finaalissa jotain muuta kuin Suomen edustussävelmää. Tämä on tuttua. Pari kertaa on Suomella tainnut olla hyvä edustuskappale (Lordi ei kuulu tähän joukkoon). Viime vuosina olen kannattanut Ruotsia, Viroa, Ranskaa, Romaniaa, Venäjää tai muuta maata. Harvoin on saanut olla ylpeä Suomen edustuskappaleesta.

Tai ehkä vika on minussa. Suomen voitto, tai edes hyvä sijoitus ei ole mielestäni pääasia. Ennemmin nautin hyvästä showsta. Pitkätukkaiset miehet, ilman paitaa ja nahkahousut jalassa ei vastaa mielikuvaani laatuviihteestä.

ESC on ESC ja sellaisena sen kuuluu pysyäkin. Kaiken maailman lordit ja teräsbetonit sitä ei onneksi pysty muuttamaan. Vielä kun suomalaiset levy-yhtiöt vielä haluaisivat panostaa kisoihin niiden itsensä takia, eikä vain siksi, että saa tiettyjä artisteja ja kappaleita tuotua suuren yleisön tietoisuuteen.

Eläköön Eurooppa, eläköön ESC! Suomi voisi jättää viisut väliin, jos ei kunnon viisuja tästä maasta saada valittua. Jatkossa edustuskappaleen valinnan voisi ulkoistaa Viisukuppilalle. Heidän mielipiteensä on aina ollut valistunut ja oikea.