Valitusvirsiä

Ylioppilaskunnassa on käynnissä valitusviikot. Käytössä on mahtavia iskulauseita, kuten: Älä valtaa, valita! Mahtavasti keksitty, sanon minä. Luottamus päätöksentekijöihin on avainasemassa kun asioita viedään eteenpäin. Ylioppilaskunnassa puhaltaa raikkaat tuulet.

Mutta on niitä jarruttelijoitakin. Käsittelyyn saattaa olla tulossa mm. malli, jossa ylioppilaskunnan hallitustyrkyt olisi tiedossa jo edarivaalien yhteydessä, jotta "äänestäjät pääsisivät vaikuttamaan". Ensinnäkin, edarivaaleilla ei ole mitään tekemistä hallituksen valinnan kanssa. Ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat edustajisto ja vasta edustajisto valitsee hallituksen. Normaalia edustuksellista demokratiaa.

En voi käsittää tuota suoran demokratian vaatimusta. En usko, että suora demokratia johtaa muuhun kuin epäjärjestykseen. Sehän on nähty mm. suoran demokratian kannattajien toimintatavoissa, jotka ovat pääosin rikollisia, vrt. esim. talonvaltaukset ja muut vastaavat.

Tuosta hallituksen valinnasta taisin kirjoittaa jo pari vuotta sitten. Oli asia silloinkin keskustelussa.

Ylioppilaskunnassa, ja muuallakin, toivoisin päätöksiä tekevän heidän, jotka asioista jotain ymmärtävät. Täten hallituksen pitäisi saada enemmän päätösvaltaa, jota käytetään luottamuksen varassa. Jos edustajisto ei pidä toimista, vaihdetaan hallitus. Nykyinen toimintamalli, jossa asioista väännetään edustajistossa ilman, että edustajat olisivat kunnolla edes tutustuneet asiaan, on älytön, eikä kehitä ylioppilaskuntaa millään tavalla.

Muuten en olisi taas tähänkään asiaan puuttunut, mutta olin viikko sitten Karkkilan kaupunginvaltuuston seminaarissa, jossa suunniteltiin tulevaa. Oli hämmentävää, että joukko keski-ikäisiä vanhoja pieruja on valmiimpi muutoksiin ja uudenlaiseen kehittämistyöhön kuin tulevaisuuden toivot ylioppilaskunnassa.

Pitäisiköhän JYYn edarinkin vetäytyä viikonlopuksi suunnittelemaan tulevaa jossain vaiheessa? Vaikka eihän JYYllä ole tähän syytä, kun ylijäämäkin osoittaa, että varaa jarrutteluun on.