Elämää vapun jälkeen

Viimeisestä postauksesta on liian kauan aikaa, joten pieni päivitys lienee paikallaan.

Yksi vuoden kohokohdista, Euroviisufinaali, huipentui kotonani pidettyihin valvojaisiin. Illan saldo oli 1 l giniä, 3 plo tonicia, yksi sitruuna, 30 cl viinaa, kaikenlaista naposteltavaa ja voitto Dimalle. Niin, ja kolme humalaista juoppoa. Itse äänestin Ruotsia ja Venäjää, joten Diman voitto oli mieluisa päätös illalle, joka jatkui aamuseitsemään.

Toimitusjohtajan työt loppuivat ja paluu ravintola-alalle koitti. Kesäkuun alussa tuli 6 vuotta ravintola-alan rautaisena ammattilaisena.

Baarityö on mukavaa, mutta on siinä varjopuolensakin. Harvassa ammatissa ihmiset tulevat sun työpaikalle, haukkuvat sua, heittelevät paperitolloilla, kusevat lattialle, oksentavat matolle (ja sinähän sen siivoat), huutelevat hävyttömyyksiä ja ehdottelevat seksiä. Pari viimeistä on ihan kivaakin, mutta alkupään jutut joskus sapettavat. Onneksi olen kuitenkin Keskisen Suomen paras asiakaspalvelija...

Viime viikolla kävin katsomassa Martti Servoa ja Lauri Tähkää Sataman yössä. Kovat keikat olivat molemmat. Sunnuntaina suunnattiin taas Provinssiin, jossa illan aikana ehdittiin nähdä Paramore, Billy Talent, Disco Ensemble ja Foo Fighters. Onnistunut ilta kaikin puolin.

Vaikka Seinäjoella meillä oli hotellihuone ja oltiin festareilla vain yksi päivä ja yö, niin olin jo ihan rikki. Ei vanha enää jaksa.

Seinäjoen matkakeskus lievästi sanoen haisi maanantaina, kun 1000 ihmistä, jotka eivät olleet käyneet kolmeen päivään suihkussa, eikä enää ollut puhtaita vaatteita matkassa, lähti suunnistamaan etelää kohti samalla junalla kanssani. Haju seurasi junaan. Ei ole minusta festarieläjäksi.

Juhannus menee töissä ja sitten onkin taas jo heinäkuu. Jyväskylä on kesäkaupunki.